| Panssarilaiva Caveccibo | |
|---|---|
Kuvassa on joko panssarilaiva Caveccibo tai sen identtinen sisaralus Axober. | |
| Alustyyppi | Rannikkopanssarilaiva |
| Miehistö | 330 (sodan aikana 410) |
| Vesillelasku | 18. marraskuuta 1926 |
| Käytöstä poistuminen | upposi osuttuaan miinaan 5. lokakuuta 1930 |
| Mitat | |
| Uppouma | 3 900 t |
| Pituus | 93 m |
| Leveys | 16,9 m |
| Syväys | 5 |
| Nopeus | 15 solmua |
| Voimanlähde | |
| Koneisto | Dieselsähköinen, 4x Ganderson 875 kW Diesel, kaksi potkuria |
| Teho | 3 500 kW |
| Aseistus | |
| Tykistö | 4x 254mm Brätsön
8x 105 mm Brätsön 4x 40mm Linsey 2x 20mm Vickies |
Panssarilaiva Caveccibo (brs. Slattsiff Caveccibo) oli Suuressa maailmansodassa palvellut ja vuonna 1926 valmistunut rannikkopanssarilaiva, joka oli Kastameren laivaston lippulaiva vuosina 1926-1930. Caveccibo ja sen sisarlaiva Axober olivat täydellisesti identtiset ja molemmevat oli nimetty merkittävien sumerai-soturien mukaan, kuten ajan tapana oli. Ne olivat myös yksiä Kastameren laivaston suurimpia aluksia. Caveccibo upposi Sardinian edustalla vuonna 1930, törmättyään wenetzialaiseen merimiinaan.[1]
Suunnittelu ja rakentaminen[]
Vuonna 1920 Kastameren laivaston amiraalit ilmaisevat tsaarille huolensa laivaston kilpailukyvystä muita suurvaltoja vastaan. Laivaston kalusto oli vanhentunutta ja suurin osa laivoista jopa 1800-luvulta. Erityisesti Kirjalan ja Khalifornian laivastojen vahvuudet saivat pian myös tsaarin huolestumaan. Jo samana vuonna aloitettiin kahden uuden panssarilaivan rakennus ja ne päätettiin nimetä kahden entisajan sumerai-soturin mukaan. Myöhemmin kaikki laivat nimettiin sumerai-soturien mukaan.
Caveccibon ja Axoberin suunnitteli kirjalainen Ambertoscht Giegerbannhoff -varustamo. Piirrokset tehtiin kirjalaisen panssarilaiva Ackworthin pohjalle, jonka takia ne valmistuivat hyvin nopeasti, parissa kuukaudessa. Suunnittelutyöstä vastannut Morgan MacCathail nimitettiin myös rakentamistyön johtajaksi.
Caveccibon sisarlaiva Axober valmistui jo vuonna 1924, sillä Caveccibon kohdalla oli tullut vaikeuksia. Laipioiden valmistuksessa oli tullut valmistusvirheitä ja ne jouduttiin tilaamaan uusina Khaliforniasta. Caveccibo saatiin viimein laskettua vesille 18. marraskuuta 1926.
Palvelusaika ennen sotaa[]
Pian vesillelaskunsa ja viimeistelyjensä jälkeen Caveccibo lähetettiin kolmen sitä pienemmän laivan kanssa tekemään voimannäytös Atlantilla. Khalifornian ulkoministeri suutahti ja vaati Kastamereä "lopettamaan isojen poikien uhittelun".
Caveccibo osallistui kesäkuussa 1927 Suezin kanavan kriisiin, joka päättyi lopulta Mantlan diplomaattien tekemään ratkaisuun, jonka mukaan Kyporia saisi kanavan tullien hallinnointioikeudet. Caveccibo toimii Kyporian laivojen apuna pelotteen luomisessa Mantlan tukijoille.
Sota-aika[]
Gibraltarin taistelu[]
Tammikuussa 1928 Kirjalan laivasto kävi hyökkäykseen kohti Gibraltaria. Salmen molemmat rannat oli tarkoitus vallata maihinnousualuksien ja risteilijöiden tuella, samalla kun Khalifornian terroripommitukset moukaroisivat sisämaata. Juurikin panssarilaiva Caveccibon Atlantilta lähettämän tiedusteluviestin avulla hyökkäyksestä saatiin tieto ennenkuin se ehti alkaa.
Caveccibo kutsuttiin välittömästi maihin Kirjalaisten selustaan kohdistuvaan hyökkäystä varten. Alus vaurioitui lievästi keulasta ja yksi sen tykkitorneista tuhoutui niin, että alus täytyi viedä telakalle jotta uusi tykkitorni saataisiin asennettua. Se oli kuitenkin täyttänyt tehtävänsä upottamalla kaksi kirjalaista maihinnousualusta.
Maltan taistelu[]
Caveccibo osallistui joulukuussa 1929 Maltan taisteluun, jonka tarkoituksena oli liittää Malta uudelleen osaksi Kastamereä. Aluksen oli tarkoitus suojata maihinnousujoukkojen selustaa ja se käytti kahden muun risteilijän avulla fleet in being -taktiikkaa pitääkseen Liittoutuneiden joukot kauempana Kastameren maihinnousujoukoista.
Maltan taistelun jälkeen Caveccibo vedettiin lopullisesti fleet in being -taktiikan alukseksi. Se operoi muun muassa Adrian- ja Tyrrhenianmerillä ja toimi yhdessä Kyporian meri-itsepuolustusvoimien lippulaivan kanssa tärkeänä meriherruuspelotteena.
Uppoaminen[]
Poutaisena aamuna 4. lokakuuta 1930 Caveccibon saattoaluksena toiminut vartioalus ilmoitti aluksen johtomiehistölle Caveccibon miinanraivaajaan kiinnijääneestä merimiinasta. Panssarilaivan komentaja antoi pysähtymiskäskyn ja miinaa yritettiin irrottaa - tuloksetta.
Seuranneena yönä Caveccibo sai kotilaivaston esikunnalta käskyn jatkaa matkaansa kohti Baleaarien tukikohtaa. Sardinian länsipuolen kohdilla alus teki hyvin jyrkän käännöksen paapuuriin, jolloin vieläkin miinanraivaajassa kiinni ollut miina irtosi ja luisui lopulta laivan alle. Muutamaa minuuttia miinan irtoamisen jälkeen paapuurin puolella aluksessa tapahtui räjähdys, joka nostatti kymmenen metrin korkuisen vesipatsaan. Alus upposi kahdessa minuuttia vasemmalle kallistuen ja sen saattoalus sai pelastua muutaman tusinan verran miehistönjäseniä.